NIMHANS ja Mysoren reissu

Viime torstaina aloitimme psykiatrian harjoittelun valtion sairaalassa NIMHANSissa (National Institute for Mental Health and Neuro Sciences.) Ekana päivä oli paperisotaa, harjoittelumaksun suorittaminen ja orientaatio. Käytiin tutustumassa eri osastoihin ja joka paikassa piti olla lupalappu mukana että saatiin käydä siellä. Päivän päätteeksi meille tehtiin Clinical rotation plan eli suunnitelma missä järjestyksessä harjoittelemme missäkin osastolla. Täällä ei ole tapana viettää koko jaksoa samalla osastolla. Viikossa on kuusi työpäivää ja sunnuntai on ainut vapaa päivä. 

Mulle ja parille muulle laitettiin ekaksi paikaksi naisten suljettu osasto, missä on oltu nyt kolmena päivänä. Vielä yksi jäljellä ja sen jälkeen ollaan 9 pv naisten avoimella osastolla.

Osastolla on kolme isoa makuusalia, yksi yhteinen iso tila sekä neliönmuotoinen betoni-sisäpiha jota ympäröi käytävät mistä pääsee makuusaleihin ja muihin tiloihin. Kaikkialla on kalteriovia ja ne pidetään aina lukossa. Osastolla on myös kaksi Time out huonetta jonne potilaat voi laittaa ”rauhoittumaan”. Sairaala on brittien vuonna 1952 rakantama ja taitaa olla kaikki samanlaista kuin silloinkin, ei oo paljon remontteja näkyny ja kalusteetkin taitaa olla samat. 

Hoito on aika erilaista täällä, kehitysvammainen pidetään Time out huoneessa kun ei ole muutakaan paikkaa missä voisi olla ilman valvontaa, suihkuun raahataan väkisin jos ei muuten suostu menemään, tänään nähtiin myös pari verinäytteen ottoa mikä oli aika mielenkiintoista. Näytteet otettiin neulalla ja ruiskulla kämmenselästä tai jalasta. Jalkaan puristussiteeksi sidottiin kumihanska eikä laastareista tai muista tuffereista siellä olla varmaan koskaan kuultukaan. Samat hanskat oli koko ajan kädessä eikä niitä vaihdetä potilaiden välissä. Hoitajat eivät ole ollut kauhean innokkaina kertomaan meille mistään mitään, yhtä mukavaa lukuun ottamatta. Onneksi osastolla on ollut myös paikallisia opiskelijoita joista on ollut kyllä tosi paljon hyötyä, että on saanut jotain harjoittelusta irti. 

Ollaan saatu lukea parit potilaskansiot ja diagnoosikirjaa mihin on kirjattu kaikkien nimet, diagnoosit sekä tulo- ja lähtöpäivät. Suurimmalla osalla on skitsofrenia, psykoosi tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Muutama kehitysvammainen epileptikkokin löytyi listalta. Tänään ei saatu lukea kenenkään papereita kun nyt yhtäkkiä siihen olis tarvinnutkin jonkun madamen luvan, mutta madame oli mennyt toimistoonsa joka on ison salin takana johon on kalteriovet. Tyyppi oli pistänyt kalteriovet lukkoon ja ottanut avaimet itselleen joten kukaan hoitajista ei voinut avata meille ovea, että oltais voitu kysyä lupa. Semmosta.

Aamuisin on aina jumpattu potilaiden kanssa, aamupäivällä on ollut myös joko joogaa, telkkarin tuijottelua tai jotain pelejä, mutta vain jotain näistä saman päivän aikana. Muuten potilaat joko nukkuvat, syövät tai hakevat lääkkeensä hoitajilta. 

Kokonaisuudessaan on ollut kyllä aika mielenkiintoista ja näitä muistoja tulee varmaan moneen kertaan ihmeteltyä. Välillä tuntuu hyvin epätodelliselta että täällä sitä nyt ollaan Intiassa suljetulla osastolla jumppaamassa takkutukkaisten naisten kanssa joilla on jos jonkinmoista psykiatrista sairautta.

Lauantaina lähdettiin töiden jälkeen pikkubussilla Mysoreen josta oli varattu yö ayurveda keskuksesta tarkoituksena kierrellä Mysoren palatseja sunnuntaina. Raskaan viikon jälkeen päädyttiin kuitenkin koko päiväksi keskuksen uima-altaalle ja palatsit nähtiin ainoastaan Chamundi Hillssin näköalapaikalta. Oli kyllä rentouttava päivä! 

 Indus Valley Ayurvedic Centre

 Aamu-uinnilla