Pullamössöt ja pooja

Mulla on kyllä aika hyvä hiilareiden sietokyky, mutta tää alkaa kyllä jo olemaan liikaa. Jokainen päivän aikana nautittu ateria on 95% jonkinlaista vaaleaa viljaa ja tuo vihannesten syönti on kyllä melko minimaalista. En tiedä miten noi paikalliset oikein selviää täällä. Minä ainakin kaipaan jo kovasti suomalaista ruokaa, saunaa ja järvessä uintia ja jonkun muun kuin itseni vetämiä treenihetkiä.    

Muuten tämä intilainen elämäneno sopii mulle. Koskaan ei oo kiire minnekkään, vaikka olisi puoli tuntia "myöhässä". Käsitys ajasta on aika joustava ja olen sisäistänyt sen melko hyvin, vaikka Suomessa olenkin melkoinen minuutin viilaaja.  Jotenkin tunnen myös oloni ihmeellisen kotoisaksi tässä 10 miljoonan ihmisen kaaoksessa ja pystyn myös rauhoittumaan ja rentoutumaan. Ei sillä, että ei olisi mukavaa päästä välissä taas maaseudun rauhaan hengittämään puhdasta ilmaa tai meren aaltoihin viilentymään.
Henkisyys on myös ihan toisella tavalla läsnä ihmisten arkipäivässä kuin kotona, ja se on kaikista kiehtovinta. Potilaiden kanssa on osallistuttu aina perjantaisin poojan (hindujen uskonnollinen hartaus). Myös meditaatio harjoitteet kuuluu päivittäiseen aamujumppaan osastoilla.   

Keskiviikkona oltiin taas koluamassa yhtä kirjakauppaa. Kirjat on täällä tosi edullisia ja valikoimat valtavat. Vielä on tässä lähellä sijaitseva nelikerroksinen kirjakauppa tsekkaamatta. Siihen täytyy varmaan varata koko päivä! Viimeisin kirjaostos alla kuvassa. Taitaa joutua lähettämään kirjat postin kautta kotiin, kun vois muuten tulla aika painava laukku.