Tutustumispäivä 1

Tänään lähdettiin aamulla riksoilla sovitusti Dayananda Sagar Institutionille DSI (meistä täällä vastaava koulu.) Kierreltiin kampuksella ja toisessa Sagar sairaalassa. Kampus on niin suuri, että jatketaan sitä kierrosta taas huomenna kun ei tänään ehditty enempää. On kyllä vähän enemmän panostettu opiskelijoiden viihtyvyyteen alueella jos vertaa Suomen niin kutsuttuihin kampuksiin. Alue sijaitsee kauniissa puutarhamaisessa rinteessä, jota on hoidettu hyvin.

Käytiin katsomassa myös hoitotyön luokkia. Luokissa oli paljon itse tehtyjä opiskelumateriaaleja seinillä. Muutenkin tuntui löytyvän paljon enemmän konkreettista opetusmateriaalia kuin esim. meidän koulussa, jossa opetus on melko PowerPoint keskeistä. Opiskeluympäristönä tämä oli paljon motivoivampi. Ravinto-opin tunneille oli myös oma labra missä opiskelijat konkreettisesti harjoittelevat valmistamaan ruokia esim. diabeetikoille.  

Koulu tarjosi meille lounaan ruokalassa, jonka jälkeen lähdettiin kiertämään yksityiseen Sagar sairaalaan, jonka myös tuo DSI omistaa. Sairaalasta löytyy varmaan kaikki palvelut mitä voi kuvitella ehkäisevästä hoitotyöstä sydänkirurgiaan. Huoneet oli aika hulppeita, muistutti enemmänkin hotellia, puhumattakaan niiden deluxe huoneista. Sairaalan katolla seitsemännessä kerroksessa oli ruokapaikka mistä näkyi Bangalorea silmänkantamattomiin. 

Oli aika kuuma päivä ja vei voimat kun käveltiin koko päivä. Illalla käytiin vielä ruokakaupassa Forum ostoskeskuksessa. Se oli kuin mikä tahansa iso ostoskeskus missä tahansa maassa. Ihan kuin olisi astunut eri maailmaan sen kaiken pakokaasun keskeltä.

Keuhkoissa kyllä tuntuu tuo jokapäiväinen saasteen hengittäminen. Ei olis huono idea olla joku kaasunaamri naamalla tuolla liikenteessä, sen verran mustaa pakokaasua noista peleistä tulee. Muuten terveenä on saanut olla vaikka on kyllä tullut syötyä kaikkea mitä yleensä pitäis välttää, on syöty jäätelöä, jääpaloja, salaattia yms.

Kotimatkalla kauppareissulta semmonen pieni kerjäläistyttö tuli meitä siihen kiertämään eikä niille yleensä oo annettu mitään eikä rahaa saakaan antaa, mutta oli niin laiha jotta annoin sille käteen porkkanan kauppakassistani. Vähän oli tyttö ihmeissään, mutta otti kuitenkin vastaan. 

Huomenna uusi päivä, nyt lepäämään!